Tomi Korpi

2. Keskeiset käsitteet ja teoreettiset taustat

Esittelen seuraavaksi tutkimukseni keskeisimmät käsitteet ja teoreettiset taustat. Ne ovat liikuntaharjoittelu, kaatumisen pelko, toimintakyky, fyysisen suorituskyvyn mittaukset, kaatumisen pelon alatyypit ja Kaaos-klinikka. 

On tärkeä nostaa esille, että tavoitteellinen liikuntaharjoittelu on tehokkain ja ensisijainen kaatumisilta suojaava tekijä (Tricco ym. 2017). Liikunta-aktiivisuudella (physical activity, PA) tarkoitetaan mitä tahansa kehon liikettä, joka syntyy luustolihasten supistumisesta ja joka nostaa energiankulutuksen metabolisen lepotilan yläpuolelle. Ominaista PA:lle on modaliteetti, tiheys, voimakkuus, kesto ja harjoittelun konteksti. Vuonna 1985 Caspersen ja kumppanit ovat määritelleet liikuntaharjoittelun suunnitelluksi, jäsennellyksi ja toistuvaksi PA:n alaluokaksi, joka suosii fyysisen kunnon ylläpitämistä tai sen kehittämistä. (Caspersen ym. 1985) Kaatumisriskin tasosta riippuen PA:lla voi olla primaari-, sekundaari tai tertiaarirooli kaatumisen ehkäisyssä (Lord ym. 2007). Säännöllinen PA voi primaarisesti estää patologiaa ja/tai säätelyjärjestelmien häiriötä kehittymästä, mikä voisi aiheuttaa henkilölle toimintahäiriön tai vamman ja nostaa kaatumisriskiä. Sairauksien ja säätelyjärjestelmien häiriöiden etenemisen hidastaminen on PA:n sekundaarirooli, kun taas PA:n tertiaarirooli on palauttaa toimintakykyä tasolle, joka mahdollistaa enemmän itsenäisyyttä päivittäisten toimintojen (Activities of daily living, ADL) suorittamisessa (Moreland ym. 2004).

Kuva Canva®.

Meta-analyysissa on todettu tavoitteellisen ja ohjatun liikuntaharjoittelun ja sen erilaisten toimenpideyhdistelmien liittyneen pienempään kaatumisten aiheuttamaan loukkaantumisriskiin, kun verrattiin tavanomaiseen hoitoon (Tricco ym. 2017). Reippaasti annosteltu ja nousujohteinen liikuntaharjoittelu, yli kolme tuntia viikossa, kohdistuen toiminnallisten harjoitteiden myötä henkilön tasapainoon ja lihasvoimaan on selvästi vaikuttavin tapa. Tämän tyyppistä liikuntaharjoittelua kutsutaan monikomponenttiharjoitukseksi. (Sherrington ym. 2017, Sherrington ym. 2019)

2.2 Kaatumisen pelko

Kaatumisen pelkoa (fear of falling, FOF) käytetään usein kattoterminä, joka voidaan jakaa erillisiin psykologisiin huolenaiheisiin, kuten kaatumisen pelkoon, kaatumishuolestuneisuuteen, kaatumisen ehkäisyn pystyvyyteen, tasapainovarmuuteen ja muihin (Nupponen 2012, Hull ym. 2013). Kaatuminen on havaittu riippumattomaksi tekijäksi ennustamaan FOF:n kehittymistä, ja FOF ennustaa kaatumisia (Friedman ym. 2002). Vaikka henkilö ei ole kaatunut, on FOF pystytty osoittamaan (Myers ym. 1996, Lachman ym. 1998, Lawrence ym. 1998, Legters 2002, Scheffer ym. 2008). Systemaattisessa katsauksessa (Schoene ym. 2019) on osoitettu, että useat tutkimukset havaitsivat FOF: n ja kaatumisten kuuluvan elämänlaadun (quality of life, QOL) riippumattomiin ennustajiin (Howland ym. 1993, Arfken ym. 1994, Lachman ym. 1998) ja FOF: n arvellaan olevan vaikuttavampi tekijä QOL:n kuin muut perusmuuttujat, kuten ikä ja sukupuoli (Lachman ym. 1998, Stretton ym. 2006).

Kuva Canva®.

Itsenäisesti asuvien ikääntyneiden keskuudessa FOF:n prevalenssi on raportoitu olevan 3 prosentista jopa 92 prosenttiin (Aoyagi ym. 1998, Scheffer ym. 2008). Vaihtelu on suurta. Ilmiöstä on raportoitu aluksi pelkoon liittyvänä kaatumisen jälkeisenä oireyhtymänä, jota on ilmennyt kolmanneksella kaatumisen takia sairaalaan joutuneilla ikäihmisillä (Murphy, J. & Isaacs 1982). Tilanne on sittemmin muuttunut. FOF on osoittautunut olevan itsenäisesti asuvien ikääntyvien suurin pelko (Howland ym. 1993) ja yleistä varsinkin niillä kaatuneilla, joilla on hauraus-raihnausoireyhtymä (HRO; Ní Mhaoláin ym. 2012). FOF on havaittu johtavan PA:n vähenemiseen ja toimintakyvyn ja QOL:n heikkenemiseen (Murphy, S. L. ym. 2002)

Kaatumisen pelko on monitahoinen rakenne.

Ikääntyneiden FOF on monitahoinen rakenne, joka liittyy asennon vakauteen ja eikä niinkään yleiseen ahdistukseen (Valentine ym. 2011). FOF:n määrittelyyn ja operationalisointiin on kerrottu olevan kaksi erilaista lähestymistapaa (Schoene ym. 2019). On pelkoon keskittyvä määritelmä, jossa arvioidaan tuleviin kaatumisiin liittyvää pelottavaa ennakointia esimerkiksi käyttäen yhden kysymyksen kyselyä (single item question, SIQ) (Silverton & Tideiksaar 1989), ”oletteko nyt peloissanne, vähän peloissanne tai ette ole peloissanne siitä, että saatatte kaatua?” (Arfken ym. 1994). SIQ-kyselyä käytetään pääsääntöisesti epidemiologisissa tutkimuksissa. Niissä on dikotominen vastaus (kyllä/ei). SIQ-kyselyt eivät ole a) herkkiä erottamaan erilaisia pelkoja toisistaan, b) ne eivät erottele huolta kaatua erilaisissa aktiviteeteissa eikä c) ne ole riittävän herkkiä seuraamaan FOF:n muutoksia. (Yardley ym. 2005) 

FOF:n toinen määritelmä liittyy pystyvyysteoriaan (Bandura 1978). Kaatumisen pystyvyysteoria tarkastelee kaatumisen ehkäisyn pystyvyyden rakennetta, joka on määritelty omiin kykyihin luottamiseksi tai niiden puuttumiseksi tiettyjen ADL- toimintojen aikana (Tinetti ym. 1990, Powell & Myers 1995). Tunnetuimpia kaatumisen ehkäisyn pystyvyyttä (falls-related efficacy, FE) mittaavia mittareita on kaatumisenehkäisyn pystyvyyskysely (Fall-efficacy scale, FES; (Tinetti ym. 1990) ja toiminnallisen tasapainon varmuuskysely (Activities-Spesific Balance Confidence, ABC; Powell & Myers 1995). Systemaattisessa katsauksessa esitettiin, että useimmissa tutkimuksissa FOF:a on mitattu FES-kyselyllä, kyselyllä vanhusten toiminnasta ja kaatumisen pelosta (Survey of Activities and Fear of Falling in the Elderly, SAFE) ja SIQ-kyselyllä (Schoene ym. 2019). Useamman kuin yhden kysymyksen esittäminen on johtanut samanlaisiin tuloksiin ja silloin taustalla oleva yhteys on perusteltu olevan samanlainen (Howland ym. 1993, Baharlouei ym. 2013, Tiernan ym. 2014, Patil ym. 2014). Monikohtaisten FOF-kyselyiden psykometriset ominaisuudet on kuitenkin kyseenalaistettu (Denkinger ym. 2015), mutta systemaattisessa katsauksessa käytettyjen tutkimusten mittareiden on arvioitu olevan päteviä, sisäisesti johdonmukaisia ja luotettavia (Schoene ym. 2019).

Termejä FOF ja FE käytetään usein sekaisin (Hadjistavropoulos ym. 2011) kuitenkin FE:n käyttö on yleistynyt (Tinetti ym. 1990, Hadjistavropoulos ym. 2011), koska sen vahva teoreettinen perusta juontaa sosiaalisen oppimisen teoriasta (Bandura 1986). FES-mittarilla on osoitettu yhteys toimintakykyyn ja sen mittaamisen luotettavuutta ja pätevyyttä on pystytty kehittämään (Tinetti ym. 1990, Hadjistavropoulos ym. 2011). Sosiaalisen oppimisen teoria viittaa siihen, että parannettu FE vähentää FOF:a, mikä rajoittaa ADL-toimintaa (Jefferis ym. 2014, Sawa ym. 2020) ja lisää toimintakykyä (Yoshikawa & Smith 2019). Kaatumisen ehkäisyinterventiot, jotka tehokkaasti lisäävät FE:ttä ja vähentävät FOF:a, ovat olennaisia strategioita ikääntyneiden aktiivisen elämän edistämiseksi (Yoshikawa ym. 2020). Kuitenkin toinen meta-analyysi ehdottaa, että ABC-asteikko arvioi ihmisen luottamusta suorittaa monimutkaisempia fyysisiä ja sosiaalisia toimintoja kuin perinteiset FES-kyselyt (Schepens ym. 2012). Kansainvälinen kaatumishuolestuneisuuskysely (Falls Efficacy Scale International, FES-I) on validoitu suomalaisille (Nupponen & Karinkanta 2012) ja toiminnallisen tasapainon varmuuskysely on suomennettu (Paltamaa ym. 2019).

Meta-analyysi suosittelee SIQ-kyselyä ikääntyneille (Rolstad ym. 2011) ja SIQ ennustaa kaatumisia (Gates ym. 2008). SIQ-kysely on nopea ja helppokäyttöinen, mutta sen validiteetti on heikko (Jørstad ym. 2005). SIQ on osoittanut rinnakkaisvaliditeettia FES-kyselyn kanssa (korrelaatio = 0,43, n=270, keski-ikä 76-vuotta; Lachman ym. 1998) ja poikittaistutkimus pystyi osoittamaan (n = 1359), että SIQ-kyselyllä on positiivinen annosvastesuhde FES-I:n kanssa, kun siihen yhdistettiin kysymys PA:n rajoittuneisuudesta (Belloni ym. 2020). Iranilainen poikittaistutkimus osoitti, että SIQ voi tunnistaa FOF: n tarkasti, kun kyseessä on voimakas FOF. FOF:n voimakkuus on perustunut FES-I-kyselyyn. Kun kyseessä on ollut kohtalainen FOF, on SIQ-kysely osoittanut matalaa herkkyyttä (43 %) ja korkeaa spesifisyyttä (90 %). SIQ-kysely ei toimi hyvin kohtalaisen FOF:n omaavien henkilöiden tunnistamisessa, mutta SIQ-kysely tunnistaa henkilöt, joilla ei ole FOF:a. (Meimandi ym. 2021)

Kaatumisenehkäisyinterventiot ovat osoittaneet vaikutuksia myös FOF:on, kun ne ovat pohjautuneet liikuntaharjoitteluun. Cochrane-työryhmän meta-analyysissa on raportoitu pienestä tai kohtalaisesta vaikutuksesta FOF:on, kun on tarkasteltu 24 erilaista liikuntaharjoitteluun perustuvaa kaatumisenehkäisyinterventiota (esim. taijia, joogaa, tasapainoharjoittelua tai voima- ja vastusharjoittelua) FES-I-kyselyllä (58,3 %), ABC-kyselyllä (25,0 %) ja perinteisillä SIQ-kyselyillä (16,7 %). Vaikutuksen suuruus (effect size, ES) on ollut 0,37 ja 95 % luottamusväli (confidence interval, CI) on ollut 0,18–0,56. (Kendrick ym. 2014) Myös taijiohjelmien meta-analyysissä, jossa tarkasteltiin kolmessa tutkimuksessa FOF:a on ES ollut 0,37 ja 95 % CI on ollut 0,03–0,70 (Logghe ym. 2010).  Vähentynyttä FOF:a on havaittu myös toisessa Cochrane-työryhmän liikuntaharjoittelun meta-analyysissä (Kumar ym. 2016). Tarkasteltiin taas taijia, joogaa, tasapainoharjoittelua, voima- ja vastusharjoituksia. Tutkimuksia on ollut taas 24, ES on heti intervention jälkeen 0,37 ja 95 % CI on ollut 0,18–0,56, mutta kuuden kuukauden jälkeen vaikutus selvästi laskee. Kolmessa tutkimuksessa 6kk jälkeen ES on enää 0,20 ja 95 % CI on −0.01–0.41. Kumar ja kumppanit olivat rajanneet SIQ-kyselyihin perustuvat tutkimukset pois tarkastelun piiristä ja peräänkuuluttavat laadukkaampia tutkimuksia liikuntaharjoittelun vaikutuksesta FOF:n ja pidempää seuranta-aikaa (2016). 

2.3 Kaatumisen pelko ja toimintakyky

FOF on pystytty yhdistämään useisiin terveysongelmiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen kuten kykyyn suoriutua ADL-toiminnoista: liikuntavammaisuuteen, toiminnan rajoittumiseen, tuki- ja liikuntaelimistön kipuihin ja kaatumisiin (Maki ym. 1991, Fuzhong ym. 2002, Higuchi ym. 2004, Scheffer ym. 2008, Denkinger ym. 2015, Choi ym. 2017). Kaatumisen ehkäisyklinikalla Tokiossa (n=41) 85 % naisista on pelännyt kaatumista ja 34 % pelkääjistä on lisäksi rajoittanut ulkoilua. Ulkoilua rajoittaneiden pelkääjien yhdellä jalalla seisontatestin ja TUG-testin tulokset sekä alaraajojen lihasvoimat ovat olleet tilastollisesti merkitsevästi alentuneet. (Kim ym. 2001) Toisessa tutkimuksessa havaittiin pidempiaikaisen altistumisen FOF:lle liittyneen lisääntyneeseen toimintakyvyn alenemisen riskiin (Choi ym. 2017).

Kuva Shutterstock®.

Myös tunteet ja tasapainonhallinta pystytään yhdistämään toisiinsa. Pelkäävät henkilöt näyttävät oppivan assosiaatioita tehtävien ja välttämisreaktioiden välillä (Tinetti & Powell 1993). Vaikka välttämiskäyttäytyminen voi suojata vaarallisilta tilanteilta kuten vaikkapa imeväisillä (Gibson & Walk 1960), välttämiskäyttäytyminen voi tietyn tason ylittäessä olla maladaptiivista eli vääristää   tietoa ja haitata sopeutumista. Maladaptiivinen välttämiskäyttäytyminen FOF:n johdosta alkaa heikentämään henkilöä ja käynnistää niin sanotun aktiivisuuden vähentymisen noidankehän, jolloin henkilö alkaa taantua fyysisesti ja psyykkisesti (Cumming ym. 2000). Sittemmin on pystytty osoittamaan riippuvuus PA:n, FOF:n ja QOL:n välillä (Li ym. 2014). Itsenäisesti asuvilla  (Murphy, S. L. ym. 2002, Gagnon ym. 2005) ja hoidokodissa asuvilla (Chou ym., 2005; Franzoni, Rozzini, Boffelli, Frisoni, & Trabucchi, 1994) ikääntyneillä FOF ennustaakin masennuksen oireita 12 kuukauden seurannassa (Chou & Chi 2008).

Kaatumista pelkäävillä on havaittu heikompi kävely- ja kokonaisliikunta-aktiivisuus, alaraajojen ojennusvoima ja yläraajan puristusvoima ja matalampi BMI, verrattuna naisiin, joilla kaatumisen pelkoa ei ole esiintynyt (Vuorio 2020). FOF:n merkittävin seuraus on henkilön aktiivisuuden rajoittuminen, joka johtaa liikkumattomuuden kehään ja suorituskyvyn laskuun, itseluottamuksen menettämiseen ja lopulta lisääntyvään kaatumisriskiin (Murphy, S. L. ym. 2002, Wijlhuizen ym. 2007). FOF on havaittu liittyvän HRO-oireyhtymään (Arfken ym. 1994). Pelko-välttämiskäyttäytymisen aiheuttaman aktiivisuuden rajoittumisen kautta FOF vaikuttaa suoraan myös sosiaaliseen osallistumiseen heikentäen elämänlaatutekijöitä (Elliott & Barris 1987, Levasseur ym. 2004). Siksi FOF:n ja fyysisen suorituskyvyn mittaaminen ovat tärkeitä toteuttaa, koska se auttaa ymmärtämään näiden muuttujien välistä vuorovaikutusta ja niiden reagointia koettuun tasapainomuutoksiin (Vuorio 2020).  Toimivat interventiot FOF:n vähentämiseksi ja terveydentilan parantamiseksi ovat tärkeitä elämänlaadun parantamisen ja yhteiskunnallisten kustannusten vähentämisen kannalta (Gine-Garriga ym. 2013).

2.3.1 Fyysisen suorituskyvyn mittaukset

Toimintakykyä mitataan useilla eri tavoilla: arvioimalla toimintahäiriöitä, itseraportointimittauksilla ja fyysisen suorituskyvyn mittareilla (physical performance measure, PPM). Kaikilla näillä toimintakykymittauksilla on omat ainutlaatuiset puolensa ja rajoituksensa. (Reiman & Manske 2011) PPM-mittaamisesta on tullut yhä suositumpi tapa mitata toimintakyvyn erityispiirteitä kuten kaatumisen riskiä (Tinetti 1986, Bogle Thorbahn & Newton 1996, Dite & Temple 2002, Murphy, M. A. ym. 2003). Vaikka testejä on kuvattu toimintakykytesteiksi, ne ovat PPM-mittauksia (Reiman & Manske 2011). Näillä testeillä on pystytty osoittamaan syy-yhteyksiä loukkaantumisriskiin (Tinetti 1986, Bogle Thorbahn & Newton 1996, Dite & Temple 2002, Murphy, M. A. ym. 2003). PPM-mittaukset ovat yleensä vain yksi testi ja mittaa vain yhtä toimintakyvyn osa-aluetta (Reiman & Manske 2011).

Kuva Shutterstock®. Suorituskykymittauksilla pystytään osoittamaan syy-yhteyksiä loukkaantumisriskiin.

FOF on havaittu liittyvän heikompaan fyysiseen suorituskykyyn, kun henkilöitä on arvioitu erilaisin PPM-testein kuten fyysisillä ja kognitiivisillä PPM-testeillä (Maki ym. 1991, Vellas ym. 1997, Donoghue ym. 2013). Apuvälinein ja itsenäisesti liikkuvien ikääntyneiden keskuudessa kaatumista pelkäävät ovat osoittaneet selvästi huonompaa suorituskykyä spontaanin heilahtelun testeissä silmät kiinni ja yhden jalan seisonnassa (Maki ym. 1991). Higuchi ja kumppanit tutkimuksessaan (2004) arvioivat fyysistä suorituskykyä kaatumista pelkäävillä laitoshoidossa asuvilla ikääntyneillä (n=29, keski-ikä 84,3, SD 5) ja havaitsivat osallistujien fyysisen suorituskyvyn olevan heikompi kuin itsenäisesti asuvilla ikäisillään verrokeilla. Osallistujien TUG-testin keskiarvo oli noin 20 sekuntia ja kävelynopeus 10 metrin kävelytestissä 0,53 m/s (Higuchi ym. 2004), kun verrokeilla vastaavat tulokset ovat olleet TUG-testissä 9,14 sekuntia (Bruce ym. 2002, Steffen ym. 2002) ja kävelynopeus 1,15-1,38 m/s (Rockwood ym. 2000). Esimerkiksi TOIMIVA-testien mukaan suomalaisten 70–89-vuotiaiden keskimääräinen maksimaalinen kävelynopeus 10 metrin kävelytestillä mitattuna on 1,0–1,67 m/s. TUG-testi yli 16 sekuntia on ollut kaatumisen riskitekijä (Okumiya ym. 1998) ja yli 17 sekuntia on riippumattomasti ennustanut ADL-toimintojen laskua (Okumiya ym. 1999). FOF on merkitsevästi liittynyt TUG-testin ja 10-metrin kävelynopeuden suhteeseen (Higuchi ym. 2004) ja FES-I on taas ennustanut merkitsevästi (p=0,01) osastokuntoutuksen lopputulosta kotiutuessa ja jatkoseurannassa tutkimuksessa (n=161, keski-ikä 82) käytetyillä subjektiivisilla PPM-mittareilla (The Short Form Late Life Function and Disability Instrument (SF-LLFDI) ja Barthelin indeksi), mutta ei kävelynopeudella (Denkinger ym. 2010).

2.3.2 Kaatumisen pelon alatyypit

Tutkimukset viittaavat siihen, että FOF on osittain palautuva tunne. Osallistujat ovat raportoineet FOF:n kehittymisestä ja siitä palautumisesta (Austin ym. 2007, Oh-Park ym. 2011, Dierking ym. 2016, Choi ym. 2017). Tutkimukset viittaavat kahteen FOF:n alatyyppiin: ohimenevään ja pysyvään. Ohimenevää FOF:a ei ole vielä määritelty tarkasti, mutta pysyvä FOF määritellään tilaksi, jossa ihmiset tuntevat FOF:a jatkuvasti (Austin ym. 2007, Choi ym. 2017). Kun tutkittiin (n=581) neljää kaatumisen pelon alatyyppiä: 1) ei pelkää kaatumista koskaan (n=211), 2) ohimenevä FOF (n=140), 3) kehittynyt FOF (n=49) ja 4) pysyvä FOF (n=181), havaittiin tiettyjen PPM-testien olevan itsenäisiä ennustajia kehittyneelle ja pysyvälle FOF:lle. Kävely ja staattinen tasapaino ovat olleet yhteydessä kehittyneelle FOF:lle (p< 0,05) ja Istumasta seisomaannousukyky pysyvään FOF:on (p< 0,01). Ikääntyneiden ohimenevän FOF:n varhaista tunnistamista peräänkuulutetaan (Oshima ym. 2021).

Kuva Canva®. Yhdellä jalalla seisominen mittaa staattista tasapainoa (Hamilas ym. 2000).

2.4 Kaaos-klinikka

Kaatumisenehkäisyintervention valinta voi riippua potilaan ja häntä hoitavan henkilön arvoista ja mieltymyksistä. Kaatumisen hoitosuositukset ohjeistavat laajaa niin sanottua monitekijäistä kaatumisriskin arviointia ikääntyneille, jotka ilmoittavat kävely- ja/tai tasapainovaikeuksia. Kliinisen arvioinnin jälkeen suositellaan räätälöityjä interventioita tunnistettujen riskitekijöiden suhteen yksilöllisesti hyödyntämällä niin sanottua monitekijäistä kaatumisen ehkäisyinterventiota (multifactorial fall prevention, MFFP). (American Geriatrics Society ym. 2011) Tähän toimintaan perustuu Kaaos-klinikka. Meta-analyysi 62 tutkimuksesta ja 19 935 itsenäisesti asuvasta ikäihmisestä toteaa, että MFFP-interventiot voivat vähentää kaatumisten määrää ja riskiä, kun verrataan tavanomaiseen hoitoon tai tarkkaavaisuuden kontrollointiin. Muihin kaatumisiin liittyviin tuloksiin on saatu aikaiseksi vain vähäistä vaikutusta tai sitten vaikutusta ei ole saatu. (Hopewell ym. 2018)

Kaatumisenehkäisyintervention valinta voi riippua potilaan ja häntä hoitavan henkilön arvoista ja mieltymyksistä. Kaatumisen hoitosuositukset ohjeistavat laajaa niin sanottua monitekijäistä kaatumisriskin arviointia ikääntyneille, jotka ilmoittavat kävely- ja/tai tasapainovaikeuksia. Kliinisen arvioinnin jälkeen suositellaan räätälöityjä interventioita tunnistettujen riskitekijöiden suhteen yksilöllisesti hyödyntämällä niin sanottua monitekijäistä kaatumisen ehkäisyinterventiota (multifactorial fall prevention, MFFP). (American Geriatrics Society ym. 2011) Tähän toimintaan perustuu Kaaos-klinikka. Meta-analyysi 62 tutkimuksesta ja 19 935 itsenäisesti asuvasta ikäihmisestä toteaa, että MFFP-interventiot voivat vähentää kaatumisten määrää ja riskiä, kun verrataan tavanomaiseen hoitoon tai tarkkaavaisuuden kontrollointiin. Muihin kaatumisiin liittyviin tuloksiin on saatu aikaiseksi vain vähäistä vaikutusta tai sitten vaikutusta ei ole saatu.  (Hopewell ym. 2018)

Kuva Shutterstock®. Kaaos-klinikalla moniammatillisen kliinisen arvioinnin jälkeen suoritetaan räätälöityjä interventioita tunnistettujen riskitekijöiden suhteen yksilöllisesti hyödyntämällä niin sanottua monitekijäistä kaatumisen ehkäisyinterventiota.

Suuressa monikeskustutkimuksessa (16 klinikkaa, n=454, keski-ikä 78 ja naisia 73 %) on osoitettu kaatumisklinikan toiminnan vaikuttavan positiivisesti kaatumisalttiiden henkilöiden lopputuloksiin. MFFP-interventiot ovat johtaneet merkittävään vähentymiseen ikääntyneiden ihmisten kaatumisissa, jopa toistuvasti kaatuvilla, korkean riskin omaavilla ikääntyneillä (Hill ym. 2008). Suomessa on myös toteutettu satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (n=1314) Kaaos-klinikan vaikuttavuudesta. Vuoden seurannan aikana interventioryhmässä tapahtui 608 kaatumista ja kontrolliryhmässä 825. Kaatumisprosentti oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä, ilmaantumistaajuuksien suhde (the incidence rate ratio, IRR) on ollut 0,72 (CI 0,61-0,86, p< 0,001). (Palvanen ym. 2013)

Lahdessa toimivalle Kaaos-klinikalle on ohjattu asiakkaat, joilla epäillään osteoporoosia ja joilla on merkittävä kaatumis- ja murtumariski. Asiakkaat ovat ohjautuneet Kaaos-klinikalle joko terveydenhuollon ammattilaisten lähettämänä tai asiakas / läheinen soittaa huolen ilmaannuttua. Lopulta puhelinhaastattelun perusteella on arvioitu, onko Kaaos-klinikka asiakkaalle oikea tutkimus- ja hoitopaikka. (Salomaa 2015) Klinikalla toteutetut PPM- testit ovat olleet Toimiva-testit (Hamilas ym. 2000, Valtiokonttori 2000) ja liikuntainterventiona on ollut Kaaos-klinikalla annettu fysioterapeutin ohjaus, yksilölliset harjoitusohjeet tai ryhmäharjoittelu yhteisellä päätöksellä. Ryhmään päätymisen esteenä on ollut mm. asiakkaan liikkumisen haasteet ja omaishoitajana toimiminen. Toimiva-testit on todettu päteviksi testeiksi osoittamaan fyysisen suorituskyvyn haasteet suoraan henkilölle itselleen. 

Share this: