Tomi Korpi

1. Tutkimuksen tavoitteet, lähtökohdat ja relevanssi

Kaatumiset ovat maailmanlaajuisesti toiseksi yleisin tapaturmakuolemien syy (WHO 2018) ja Suomessa yleisin (Tilastokeskus 2017). Vuoden 2017 aikana yli 1 200 ihmistä on menehtynyt kaatumisiin Suomessa. Luku on puolet kaikista tapaturmakuolemista ja lähes yhdeksän kymmenestä on tapahtunut yli 65-vuotiaille. Kuolleiden henkilöiden keski-ikä on ollut miehillä 81 ja naisilla 88 vuotta. (Tilastokeskus 2017)

Shutterstock®

Kaatumiset aiheuttavat kipua, toimintakykyrajoituksia ja ylimääräisiä terveydenhuollon kustannuksia ja lisäksi kaatuminen on itsenäinen tekijä ennustamaan kyseisen henkilön hoitoon joutumista (Tinetti & Williams 1997). Ikääntyvien kaatumistapaturmat liittyvät ikään ja sukupuoleen, mikä johtaa korkeaan terveydenhuollon palvelujen käyttöön, kustannuksiin ja pitkäaikaiseen elämänlaadun heikkenemiseen. (Hartholt ym. 2011) Meta-analyysissä kaatumisten merkittäviksi riskitekijöiksi havaittiin kaatumishistoria, huimaus, Parkinsonin tauti, kaatumisen pelko, kävelyongelmat, kävelyapuvälineiden käyttö ja epilepsialääkkeiden käyttö (Deandrea ym. 2010).  Jopa 30 % kotona asuvista 65-vuotiaista tai vanhemmista kaatuu vuosittain ja puolet kaatuvista kaatuu toistuvasti (Tinetti & Speechley 1989, Tinetti ym. 1994, Tinetti 2003, Bergland & Wyller 2004, Gillespie 2004, Rubenstein 2006). Riskitekijöiden vetosuhteet (odds ratio, OR) olivat alle 2, mutta vuoden sisällä toistuvasti kaatuville (kaksi tai enemmän kaatumista) OR:t olivat korkeammat kuin kerran kaatuvilla. (Deandrea ym. 2010) 65-vuotiaiden ja vanhemman väestön kaatumistapaturmien sairaalahoidon kustannukset on arvioitu olleen Suomessa lähes 200 miljoonaa euroa vuonna 2015 (Lönnroos ym. 2018).

Kuva Shutterstock®.

Useimmat kaatumisvammat ovat vähäisiä. Niitä ovat mustelmat, hankaukset, haavat, venähdykset ja revähdykset. Vammat voivat silti aiheuttaa merkittävää kipua ja epämukavuutta. Joillakin kaatumisilla voi kuitenkin olla vakavia pitkäaikaisia seurauksia kuten murtumia ja päävammoja (Peel ym. 2002). Yle on uutisoinut helmikuussa 2020, että kaatumisten aiheuttamien aivovammojen määrä on Suomessa 26 kertaistunut viimeisten neljän vuosikymmenen aikana (STT 2020).

Joka kymmenes kaatuminen arvioidaan johtavan murtumaan (Tinetti ym. 1988, Campbell ym. 1990, Berry & Miller 2008) ja ikäihmisten kaatumismurtumat ovatkin merkittäviä kuolemansyitä (Scuffham ym. 2003, Burns ym. 2016). Suomessa kaatumistapaturmaisten kuolemien määrä on neljä kertaa suurempi kuin liikennetapaturmissa vuosittain kuolevien ihmisten määrä (Kannus ym. 2005), kun maailmanlaajuisesti taas liikennetapaturmat ovat merkittävin tapaturmakuolemien syy (Chandran ym. 2010). Kaatuminen on myös merkittävin ikääntyneiden murtumien ja muiden vammojen riskitekijä. Monet kaatumiset ja niiden aiheuttamien vakavien vammojen riskitekijät ovat samankaltaisia ja korjattavissa. Kaatumisten ehkäisy nähdäänkin välttämättömäksi interventioksi, kun suunnitellaan tehokasta vammojen ehkäisyä. (Dargent-Molina ym. 1996, Greenspan ym. 1998, Palvanen ym. 2000, Gallagher ym. 2001, Kannus ym. 2002, Tinetti 2003, Palvanen ym. 2010) Tutkimukseni tavoite on ensin arvioida kirjallisuudesta ja sitten Kaatumis- ja osteoporoosiklinikan (Kaaos-klinikka) toimintakykyä parantavaa ja fysioterapeutin toteuttamaa liikuntaintervention vaikutusta kaatumista pelkäävillä ja ei-pelkäävillä vanhuksilla.

Kuva Shutterstock®.

Share this: