On tärkeä nostaa esille, että tavoitteellinen liikuntaharjoittelu on tehokkain ja ensisijainen kaatumisilta suojaava tekijä kaatumisten ehkäisyinterventiossa (Tricco ym. 2017). Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan mitä tahansa kehon liikettä, joka syntyy luustolihasten supistumisesta ja joka nostaa energiankulutuksen metabolisen lepotilan yläpuolelle. Ominaista fyysiselle aktiivisuudelle on modaliteetti, tiheys, voimakkuus, kesto ja harjoittelun konteksti. Vuonna 1985 Caspersen ja kumppanit ovat määritelleet liikuntaharjoittelun, suunnitelluksi, jäsennellyksi ja toistuvaksi fyysisen aktiivisuuden alaluokaksi, joka suosii fyysisen kunnon ylläpitämistä tai sen kehittämistä. (Caspersen ym. 1985) Kaatumisriskin tasosta riippuen fyysisellä aktiivisuudella voi olla primaari-, sekundaari tai tertiaarirooli kaatumisten ehkäisyssä (Lord ym. 2007). Säännöllinen fyysinen aktiivisuus voi primaarisesti estää patologiaa ja/tai säätelyjärjestelmien häiriötä kehittymästä, mikä voisi aiheuttaa henkilölle toimintahäiriön tai vamman ja nostaa kaatumisriskiä. Sairauksien ja säätelyjärjestelmien häiriöiden etenemisen hidastaminen on fyysisen aktiivisuuden sekundaarirooli, kun taas fyysisen aktiivisuuden tertiaarirooli on palauttaa toimintakykyä tasolle, joka mahdollistaa enemmän itsenäisyyttä päivittäisten toimintojen suorittamisessa (Moreland ym. 2004).